L.A. Woman (50-vuotisjuhlapainos Deluxe)

The Doors löysivät taikansa (ja Mr. Mojo Risin’in) marraskuussa 1970 nauhoittaessaan L.A. Woman -albumia kuudessa päivässä Workshopissa, yhtyeen harjoitustiloissa Santa Monica Boulevardilla. Sekä kriitikoiden että kaupallisesti menestynyt albumi on myynyt tuplaplatinaa ja sisältää joitakin yhtyeen kestävimmistä kappaleista, kuten Top 20 -hitin ”Love Her Madly”, ”Riders On The Storm” ja nimikkokappaleen.

Kunnioittaakseen albumin 50-vuotisjuhlaa Rhino jatkaa nousuaan 3-CD/1-LP -setillä, joka julkaistaan 3. joulukuuta. L.A. WOMAN: 50TH ANNIVERSARY DELUXE EDITION sisältää alkuperäisen albumin uudelleenmasteroituna The Doorsin pitkäaikaisen äänittäjän ja miksaajan Bruce Botnickin toimesta, kaksi bonuskiekollista julkaisemattomia studionauhoja sekä alkuperäisen albumin stereomiksauksen 180 gramman neitseellisellä vinyylillä. Musiikki on saatavilla myös digitaalisista ja suoratoistopalveluista samana päivänä, kuten myös Botnickin uusi Dolby Atmos -miksaus alkuperäisestä albumista.

Tähän uuteen kokoelmaan alkuperäistä albumia on laajennettu yli kahdella tunnilla julkaisemattomia nauhoituksia L.A. Woman -albumin sessioista, mikä antaa kuulijalle mahdollisuuden kokea jokaisen kappaleen kehityksen studiossa. Mukana on myös varhainen demo ”Hyacinth House” -kappaleesta, joka äänitettiin Robby Kriegerin kotistudiossa vuonna 1969.

Nauhoilla Jim Morrison, John Densmore, Robby Krieger ja Ray Manzarek työskentelevät studiossa kahden lisämuusikon kanssa. Ensimmäinen oli rytmikitaristi Marc Benno, joka työskenteli Leon Russellin kanssa The Asylum Choirissa. Toinen oli basisti Jerry Scheff, joka oli Elvis Presleyn TCB-yhtyeen jäsen.

Botnickin mukaan yhtye omaksui studiossa orgaanisemman lähestymistavan äänittämiseen sen sijaan, että se olisi aloittanut ja pysähtynyt toistuvasti saavuttaakseen teknisen täydellisyyden. ”Aiemmin julkaisemattomat nauhat – sarja ottoja kappaleista ’The Changeling’, ’Love Her Madly’, ’Riders On The Storm’ ja ’L.A. Woman’ – kuvaavat yhtyettä, joka on groove-riippuvainen ja suorittaa käännökset ja koristeet tarkasti kuin hyvin harjoiteltu soul-kokoonpano... Ajatuksena oli siirtyä kappaleesta toiseen, antaa sen virrata.”

Albumikappaleiden nauhojen joukosta voi myös kuulla yhtyeen iloisesti soittavan sellaisia klassisia blues-kappaleita, joita Morrison kuvaili kerran ”alkuperäisiksi bluesiksi”. Mukana on hienoja ottoja Junior Parkerin ”Mystery Train”, John Lee Hookerin ”Crawling King Snake”, Big Joe Williamsin ”Baby Please Don’t Go” ja ”Get Out Of My Life Woman”, Lee Dorseyn funky-klassikko vuodelta 1966, jonka on kirjoittanut hänen tuottajansa Allen Toussaint.

Kokoelman laajoissa kansiteksteissä kokenut rock-toimittaja David Fricke tutkii albumin myrskyisää syntyä, joka jäi viimeiseksi Morrisonin kanssa – hän kuoli Pariisissa muutama kuukausi julkaisun jälkeen. ”Morrison ei ehkä koskaan palannut The Doorsiin”, hän kirjoittaa. ”Mutta kuolemansa myötä L.A. Womanista tuli uudestisyntymä, saavutus ja finaali kaikki kerralla. Se on myös bluesia – alkuperäistä bluesia, kuten Morrison lupasi. Viisikymmentä vuotta myöhemmin mikään ei ole sen kaltaista.”