Steve In A Box: The Warner Years (1977-1981) (4CD)

Steve Martin nousi stand-up-koomikosta kansalliseksi sensaatioksi 70-luvun lopulla ja määritteli komedian uudelleen uudelle sukupolvelle. STEVE IN A BOX: THE WARNER YEARS (1977-1981) vangitsee Martinin meteoriittisen nousun neljän albumin kautta esitellen hänen absurdia huumoriaan, surrealistisia rutiinejaan ja banjotaitojaan.

Settiin kuuluu neljä albumia: Let’s Get Small (1977), A Wild And Crazy Guy (1978), Comedy Is Not Pretty! (1979) ja The Steve Martin Brothers (1981).

Komediahistorioitsija Kliph Nesteroff kuvaa Martinin matkaa pienistä klubeista täysille areenoille setin kansiteksteissä. Hän selittää myös, kuinka Martinin itsetietoinen huumori oli tuore poikkeama aikakauden poliittisesta satiirista. ”Sen sijaan että hän olisi purkanut politiikkaa kuten aikalaisensa, Martin purki viihdemaailmaa itseään. Se oli komediaa komedian kustannuksella.”

Martinin läpimurto tapahtui vuonna 1977 LET’S GET SMALL -albumilla, joka vangitsi huomattavasti hänen visuaalisen, fyysisen komediansa äänen avulla. ”Vihkiytymättömät kuulivat kolahduksia ja taukoja, jotka saivat aikaan naurua, ja tämä miinus muuttui plussaksi, kun siirtymät vaikuttivat entistä surrealistisemmilta”, Martin sanoo. Albumi oli Top 10 -hitti ja myi platinaa.

Hänen toinen albuminsa, A WILD AND CRAZY GUY (1978), nousi listan kakkoseksi ja myi tuplaplatinaa. Albumi esitteli hitin ”King Tut”, joka ylsi Top 20:een singlelistalla. Albumin nimikkohahmon, ”villisti ja hullusti käyttäytyvän kaverin”, suosiota vahvistivat Martinin toistuvat esiintymiset Saturday Night Livessä yhdessä Dan Aykroydin kanssa Festrunkin veljeksinä. Heidän iskulauseestaan ”We are two wild and crazy guys!” tuli kulttuuri-ilmiö.

Vuonna 1979, kun hän julkaisi kultalevyllä palkitun kolmannen albuminsa COMEDY IS NOT PRETTY!, Martin esiintyi stadionkokoisille yleisöille – ennennäkemätön saavutus stand-up-koomikolle. Kuten koomikko Steve Allen totesi: ”Ensimmäistä kertaa komedian historiassa yleisö reagoi kuin rock-yleisö... ikään kuin hän olisi The Beatles tai The Rolling Stones.”

Setti päättyy THE STEVE MARTIN BROTHERS -albumiin, joka merkitsi käännekohtaa hänen urallaan. Tämä albumi sisälsi paitsi Martinin stand-up-materiaalia myös kokonaisen puoliskon bluegrass-banjoesityksiä, vihjaten hänen siirtymisestään stand-upista musiikkiin ja elokuviin.