The Asylum Albums (1976-1980) [5CD]

”Ei ole kyse vain teoksesta – musiikista ja sanoituksista – jonka Joni meille antaa. Hänen taiteensa muuttaa meitä itseämme. Hän on siirtänyt asioita sisällämme. Ja niin taiteilijat muuttavat maailmaa.” – Meryl Streep

THE HISSING OF SUMMER Lawns -kiertueen jälkeen Joni Mitchell vetäytyi Neil Youngin rantataloon toipumaan. Haluten matkustaa mutta epäröiden kohdetta, Mitchell sai yllättäen kutsun ystäviensä kanssa tehtävälle poikkimaan road tripille. Se oli yksi kolmesta road tripistä, jotka hän teki vuosina 1975–1976, ja alku ajanjaksolle, jota määrittivät vaeltamisen halu niin fyysisessä matkustamisessa kuin musiikillisessa tutkimisessa. Tämä muutosvaihe on THE ASYLUM ALBUMS (1976-1980) -kokoelman keskipiste, joka on seuraava julkaisu Joni Mitchell Archives -sarjassa.

Uusi kokoelma esittelee Mitchellin rohkeimmillaan levyillä HEJIRA (1976), DON JUAN’S RECKLESS DAUGHTER (1977), MINGUS (1979) ja live-albumilla SHADOWS AND LIGHT (1980). Tunnettu äänisuunnittelija Bernie Grundman on masteroinut kaikki neljä julkaisua tähän boksisettiin alkuperäisistä analogisista master-nauhoista.

Tänä aikana Mitchell julisti rohkeasti siirtyneensä ”hit-osastolta” ”taideosastolle”. Kriitikot olivat hitaasti perässä, mutta hänen luovuutensa oli ylikierroksilla. Studiomuusikoiden sijaan hän alkoi äänittää jazz-virtuoosien kanssa, kuten Larry Carlton ja Pat Metheny (kitara), Michael Brecker (saksofoni), Herbie Hancock (koskettimet) ja Don Alias (lyömäsoittimet), sekä useiden Weather Report -yhtyeen jäsenten kanssa, mukaan lukien Jaco Pastorius (basso) ja Wayne Shorter (saksofoni).

HEJIRA erottuu osoituksena Mitchellin taiteellisesta kehityksestä. Sen hillitty instrumentaatio yhdistettynä hänen introspektiivisiin sanoituksiinsa tuotti ajattomia kappaleita, kuten ”Coyote” ja ”Furry Sings The Blues”, joissa Young soittaa huuliharppua. Mitchell sanoi kerran: ”Luulen, että monet muut olisivat voineet kirjoittaa monia muita laulujani, mutta tunnen, että Hejiran laulut saattoivat syntyä vain minulta.”

Hänen matkansa jatkui DON JUAN’S RECKLESS DAUGHTER -albumilla, joka on kaksinkertainen albumi pääosin kokeellista musiikkia. Se sisälsi ”Paprika Plains” -kappaleen, sivun mittaisen pianokappaleen orkesterisovituksin. Se löysi vastaanottavaisen yleisön musiikin etsijöistä, kuten Björkistä, joka sanoi albumin pelottoman lähestymistavan inspiroineen myöhemmin hänen musiikkiaan.

Lopulta Mitchellin polku johti Mingusiin, hänen yhteistyöhönsä jazz-jättiläinen Charles Mingusin kanssa, joka kirjoitti useita kappaleita projektiin. Mingus kuoli vähän ennen albumin valmistumista, ja Mitchell omisti sen hänelle. Neljä Mingusin kappaletta, joihin Mitchell kirjoitti sanoitukset, ilmestyi albumille, mukaan lukien versio kappaleesta ”Goodbye Pork Pie Hat”, Mingusin kunnianosoitus saksofonisti Lester Youngille ja yksi hänen tunnetuimmista sävellyksistään. Albumin kansiteksteissä Mitchell sanoi tunteneensa olevansa ensimmäistä kertaa täysin uppoutunut jazziin levyä tehdessään. ”Oli kuin olisin seisonut joen rannalla – varpaani vedessä – tunnustellen – ja Charlie tuli ja työnsi minut sisään – ’ui tai uppoa’...”

Viimeinen osa THE ASYLUM ALBUMS (1976-1980) -kokoelmassa on kaksinkertainen live-albumi Shadows and Light. Se oli Mitchellin toinen live-albumi ja hänen viimeinen julkaisunsa Asylum Recordsille. Hän äänitti sen Mingus-kiertueen aikana syyskuussa 1979 Santa Barbara Bowlissa. Paitsi klassikkokappaleen ”Woodstock” esitystä, albumi keskittyi kappaleisiin hänen viimeisimmiltä albumeiltaan, kuten ”Amelia”, ”Dreamland” ja ”The Dry Cleaner From Des Moines”. The Persuasions, 1960-luvulla suosittu lauluyhtye, esiintyi myös kahdella kappaleella: nimikkokappaleella ja coverilla ”Why Do Fools Fall In Love”.

THE ASYLUM ALBUMS (1976-1980) -kokoelman kansitaide sisältää osan yhdestä Mitchellin alkuperäisestä maalauksesta. Fanit voivat nauttia täydestä versiosta oikukkaasta abstraktista maisemasta mukana tulevana inserttinä sekä CD- että LP-painosten pakkauksissa. Settin mukana tulee sydämellinen essee, jonka on kirjoittanut Oscar-palkittu näyttelijä Meryl Streep, joka on Mitchellin tuotannon elinikäinen fani.